Kosken kartano rohkaisevana esimerkkinä

Uutinen 19.6.2014 klo 12.00
Fredrik von Limburg Stirum
Kosken kartanon isäntä Fredrik von Limburs Stirum. © Marja Nousiainen
 

Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla sijaitsevan Kosken kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum kertoo miten hän perusteellisen pohdinnan jälkeen päätyi METSOon, millaista on saada Suomen ensimmäinen FSC® sertifikaatti yksityismetsään sekä kertoo kokemuksiaan Riistaa reunoilta – verkostohankkeesta.

Kosken kartano on tunnettu etenkin herkkusuiden parissa Koskis-Hereford-luomulihakarjastaan. Tilalla on todella pitkä historia, sillä Kosken rautaruukki on perustettu jo vuonna 1679. Fredrik on toiminut Kosken tilan isäntänä vuodesta 2007 alkaen ja luomuun siirryttiin 2002. Kosken kartanossa tuotetaan pihvikarjaa, viljellään nurmia ja viljaa, harjoitetaan metsätaloutta ja pienimuotoista matkailua. Tilanpidon lisäksi isännällä on useita luottamustehtäviä: mm. Elävä Itämerisäätiön (BSAG) sekä Luonnon- ja riistanhoitosäätiön hallituksissa.
- Haluamme olla maa- ja metsätalouden kaikissa ympäristöasioissa edelläkävijöiden joukossa. Uskon että siitä on meille hyötyä sekä oman tarinan rakentamisessa, tuotteiden myynnissä että tulevaisuudessa mahdollisen turismin kautta, kun luodaan hienoja luontokohteita, kertoo Fredrik von Limburg Stirum.

Kun Fredrik alkoi suunnitella METSOa, hän otti yhteyttä kahteen paikalliseen luontoharrastajaan, jotka ovat viettäneet hänen metsissään paljon aikaa:
- Sain ensin paikallisilta asiantuntijoilta mielipiteen. Varmistaakseni, että olimme heidän kanssaan oikeilla linjoilla, otin vielä yhteyttä professori Ilkka Hanskiin, joka antoi oman näkemyksensä siitä millaisia kohteita luonnon monimuotoisuuden kannalta kannattaisi suojella. Tämän jälkeen tulin vakuuttuneeksi siitä että olimme poimineet oikeat kohteet METSOON.

Päätöksen tekeminen ei ollut aivan helppoa:
- Alussa päätös suojella ikuisiksi ajoiksi tuntui vähän vaikealta ja turhan isolta.  Siinähän antaa tavallaan osan päätäntävallasta pois itseltään ja tilan tulevilta sukupolvilta.
- Mietin myös paljon sitä, että voinko luottaa siihen että oikeasti voin metsästää näillä kohteilla myös jatkossa, ja luottaa siihen ettei ympäröivien alueiden metsätalouteen tai muuhun maankäyttöön puututtaisi vuosien kuluttua? Entä voinko halutessani panostaa tuulivoimaan jatkossa, vai estävätkö eri puolella tilaa sijaitsevat suojelukohteet tämän? Päätin luottaa siihen että yhteiskunta ja valtio pitävät lupauksensa.

Fredrikin mielestä ikuinen suojelu METSON kautta on iso päätös, jonka pitää tuntua sekä henkisesti että taloudellisesti järkevältä:
- Olen neuvotellut suojelukohteista kahden ELY-keskuksen alueella, koska tilamme sijaitsee Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla. Kesällä 2012 päätin tarjota kohteita METSOON. Toisen kanssa olen päässyt maaliin ja toisen kanssa olemme neuvotteluissa loppusuoralla ja odotamme suojelupäätöstä. Lopullisen päätöksen suojelusta olen itse tehnyt vasta kun olen ollut korvausehdotukseen tyytyväinen.

METSO-prosessi on ollut toisen ELY-keskuksen alueella todella sujuvaa ja normaalia viranomaistoimintaa ajatellen jopa hämmästyttävän ripeää. Toisen kohdalla asia taas on edennyt yllättävän hitaasti. Molempien osalta pitää kuitenkin todeta että homma on edennyt rakentavassa ja hyvässä hengessä.

Tilan hienoimmat metsät saavat kehittyä edelleen METSOssa

Yhteensä suojelukohteita on yhdeksän - toteutuneita tai neuvottelussa - ja ne peittävät reilut kuusi prosenttia tilan metsäpinta-alasta. Koot vaihtelevat noin yhdestä hehtaarista 25:een ja ovat enimmäkseen vanhoja metsiä, joista vanhimmat yli 120-vuotiaita. Osa on vanhoja kuusimetsiä ja osa sekametsiä. Yksi kohde sijaitsee aivan Kiskonjoen varrella ja yhdessä kohteessa on sekä isohko suo että ympäröiviä kuusimetsiä.

Korvauksen taso on Fredrikin mukaan hyvä ja suojelu pienentää metsätalouteen liittyvää riskiä, koska koko metsäala ei ole yhden kortin varassa.
 
- Missään päin metsiäni en nauti yhtä paljon luonnosta kuin valituissa METSO kohteissa. Paitsi että ne ovat jo nyt luonnon kannalta tilani hienoimpia paikkoja, tiedän myös että ne ovat ikuisia ja kehittyvät luonnon kannalta vielä parempaan suuntaan. Siitä tulee hieno fiilis.

Suomen ensimmäinen FSC® sertifikaatti yksityiselle metsänomistajalle

Kosken kartanon metsille on myönnetty FSC® sertifiointijärjestelmän mukainen oma sertifikaatti. Tila on jo aiemmin ollut mukana PEFC ryhmäsertifioinnissa. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen yksityinen metsänomistaja, jolle myönnetään oma FSC® sertifikaatti. Sen myöntäminen kertoo vastuullisesta metsänhoidosta.

- FSC tuottaa selvää hyötyä luonnolle minun metsissäni.  Sertifioinnin ansiosta opin myös tuntemaan omat metsäni paremmin. Luonnon monimuotoisuuden kannalta metsistä poimittiin tärkeimmät kohteet kartalle.

Merkittävimmät asiat ovat, että viisi prosenttia metsistä jätetään kokonaan metsätalouden ulkopuolelle, toinen viisi prosenttia tehdään ilman avohakkuita ja lehtipuuosuus on vähintään 10 % kaikissa kuvioissa.

- Hirveä byrokratia on kuitenkin asia joka pelottaa suurimman osan metsänomistajista pois, joten en voi valitettavasti suositella yksityismetsänomistajille omaa sertifikaattia. Ryhmäsertifikaattiin liittyminen on varmasti järkevämpi vaihtoehto.

Lisäksi Fredrik muistuttaa, että FSC on kallis yksittäiselle metsänomistajalle ainakin lyhyellä aikavälillä, jollei pysty saamaan METSOn tai markkinoiden kautta sijoitettuja rahoja takaisin. Pitkällä aikavälillä hän uskoo että esim. monimuotoisemmalla puulajisuhteella voi saavuttaa myös taloudellista hyötyä. Lisäksi puun ostajat maailmalla ovat yhä tietoisempia puun alkuperästä ja metsätalouden ympäristövaikutuksista.

Riistaa reunoilta – verkostohankkeessa mukana

Kartanon mailla on jo aiemmin huomioitu ja hoidettu metsän ja pellon välisiä reunavyöhykkeitä, joten oli luonnollista osallistua Riistaa reunoilta – verkostohankkeeseen, kun Suomen Riistakeskus kyseli kiinnostusta.
- Siellä tiedettiin, että olimme aiemmin olleet aktiivisia ennen kaikkea maatalouden ympäristö- ja riista-asioissa ja näin pääsimme mukaan laajempaan verkostoon kertomaan kokemuksistamme ja oppimaan muilta lisää.

Miksi mukaan?

- Saamme lisää tietoa siitä miten reunavyöhykkeitä voidaan hoitaa eri lajien hyväksi. Konkreettisesti näemme hyödyn luonnolle siinä että eri lajit käyttävät mielellään reunavyöhykkeitä elinympäristönään. Esimerkiksi hirvieläimet ruokailevat usein säästetyissä ja hoidetuissa reunavyöhykkeissä, jolloin laidunpaine muihin maa- ja metsätalouden kohteisiin vähenee.

Lopuksi Fredrik kannustaa muitakin maanomistajia mukaan METSOon:
- Pitää saada metsänomistajat luottamaan siihen että jos jotain luvataan, niin se pitää. Kynnys suojella on korkea koska pelätään, että se sitten johtaa johonkin joka ei ole metsänomistajan hallinnassa. Toivon että oma esimerkkini voi kannustaa muitakin suojelemaan arvokkaimmat luontokohteet. Luonto kiittää ja omasta mielestäni se on taloudellisestikin kannattavaa, kunhan sijoittaa suojelusta tulleet rahat järkevästi.

Terveisiä myös päättäjille:
- Kestävän kehityksen mukaista taloutta ei voida harjoittaa ilman että luonnon monimuotoisuus turvataan. Vapaaehtoinen METSO-ohjelma on erinomainen väline tähän ja sen jatkorahoitus pitää turvata