Lea-Elina Nikkilän METSO-metsää ympäröi Leivonmäen kansallispuisto

Uutinen 17.6.2013 klo 12.00
Lea-Elina Nikkilä.
Lea-Elina Nikkilän maatila Leivonmäen kansallispuiston keskellä on osa METSOa. © Lea-Elina Nikkilä.

Joutsasta, keskeltä Leivonmäen kansallispuistoa löytyy agronomi Lea-Elina Nikkilän maatila. Haapalehto on maisemallisesti, maakunnallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas 25 hehtaarin tila Haapajärven rannalla. Tilalla harjoitetaan mm. luomupuutarhan hoitoa sekä ylläpidetään ja kehitetään perinnebiotooppeja. Tilalla on asuttu vuosisatoja ja suotuisan mikroilmastonsa vuoksi sieltä on saatu esimerkiksi 1860-luvun nälkävuosina pitäjän ainoa, siemeneksi kelpaava ruissato.

Tilan metsäpinta-ala on 13,3 hehtaaria, joka kokonaisuudessaan siirtyi lokakuussa 2012 METSOon.  Kevättalvella 2012 Nikkilä keskusteli Keski-Suomen ELY-keskuksen Päivi Halisen kanssa, joka vinkkasi, että Haapalehdon metsillä voisi hyvinkin olla riittävät arvot suojelun näkökulmasta. Neuvottelut käytiin Halisen kanssa ja Tomi Hakkari teki maastotyöt kesällä 2012.

METSOn myötä Nikkilän metsään perustettiin yksityinen suojelualue, joten omistusoikeus maaperään jäi hänelle.  Jo aiemmin tilalla on ollut rauhoitettua suota 6,4 hehtaaria. METSO-alueeseen liitettiin myös 1,1 hehtaaria kaskimetsää, joka on ollut KEMERA-suojelualueena.
- Kaskimetsä ja kolmisen hehtaaria metsittynyttä vanhaa niittyä toimii nykyään lampaiden metsälaitumena.

Nikkilä hankki tilan vuonna 1988, jonka jälkeen nuoria istutuskuusikoita on hoidettu monimuotoisuutta lisäävään suuntaan. Kaskikoivikosta on poistettu nuoria kuusia ja osassa nuoria kuusikoita on tehty harvennushakkuita niin, että kaikki lehtipuut on jätetty kasvamaan.

Nikkilä seuraa luonnonsuojeluasioita ja sitä kautta METSO oli tuttu alusta alkaen.
- METSO oli luonteva jatko tilan metsien hoidossa. Sijainti keskellä kansallispuistoa lisää suojelun mielekkyyttä ja se myös vaikutti arviota tehtäessä.

Arvokkain osa on kaskikoivikko. Lisäksi on jonkin verran hakkuukypsää männikköä ja arvokkaita suolaiteita ja reunametsiä. Loput metsästä on nuorempaa sekametsää ja vähän myös kuusikoita.
Nikkilän mukaan lintujen kirjo on runsas:
- Haapasalon saareke on monien lintujen elinympäristö. Onpa siellä nähty valkoselkätikkakin. Tikkakanta on vahva. Päivittäin kuuluu niin palokärjen kuin käpytikan huutelua ja talvella lintulaudalla vierailee harmaapäätikka. Pari vuotta sitten karhu piipahti metsän reunassa ja koppelo rakensi pesänsä aivan polun varteen tänä keväänä.

Harvinainen karjuhaprakas

Sienitutkimusta on tehty kaskikoivikossa pari vuotta sitten ja silloin siltä löytyi karjuhaprakas, joka lienee tilan suurin harvinaisuus. Sieni on puutteellisesti tunnettu ja elää lahoavalla kasvijätteellä.

Kaskikoivikko on paitsi arvokas, myös Nikkilän lempipaikka. Metsälaitumella on kiinnostavaa seurata lajiston muutoksia raivauksen jälkeen ja laidunnuksen alettua vuosikymmenten jälkeen.
- Maaperän siemenpankin uusia lajeja odottelen innolla.

Lea-Elina Nikkilä on tyytyväinen korvaukseen ja suosittelee METSOa lämpimästi muillekin metsänomistajille. Positiivisena yllätyksenä tilille tuli 50 000 euron korvaus, joka toimi pesämunana vanhuuden varalle hankitun kaupunkikaksion ostossa.