Tutkija Ashley Selby Metsäntutkimuslaitoksesta muistuttaa, että vaikka
luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tarve nouse ekologisista
perusteista, metsillä on yhteiskunnassa keskeinen asema monenlaisten
ympäristöhyötyjen tuottamisessa sekä tulonlähteenä paikallis- ja
kansantaloudessa. Niinpä metsän erilaiset käyttömuodot on sovitettava
yhteen luonnon suojelun ja monimuotoisuuden vaalimisen kanssa.
Selby
johti vuosina 2005-2009 Metlassa metsien monimuotoisuuden turvaamisen
keinot ja yhteiskunnalliset vaikutukset –tutkimusohjelmaan eli
TUK-ohjelmaan kuulunutta suojelualueet ja maaseudun elinvoimaisuus
–hanketta, jossa tutkittiin luonnon virkistyskäyttöä suojelualueilla ja
kansallispuistoissa. Virkistyskäyttöä tutkittiin tapaustutkimuksena
erityisesti kolmessa kansallispuistossa Etelä-Suomessa: Seitsemisellä,
Repovedellä ja Linnansaaressa. Tutkituilla alueilla paikalliset
asukkaat, päätöksentekijät ja yrittäjät olivat pääasiassa tyytyväisiä
kansallispuiston perustamiseen. Erot luontomatkailijoiden
asiakastyytyväisyydessä olivat kuitenkin suuria.
- Mitä enemmän
alueella oli palveluja, sitä paremmin kävijät viihtyivät. Palvelut
olivat kehittyneet parhaiten vanhempiin kansallispuistoihin, siinä missä
uusimmassa eli Repoveden kansallispuistossa palveluja oli vain vähän,
Selby kertoo.
Mutta mikä sitten olisi sopiva resepti siihen,
että luonnonsuojelualueille ja kansallispuistoihin saataisiin
palveluita, joiden tuottamisesta suojeltu luonto ei kärsisi, mutta
luonnossa liikkujat hyötyisivät?
- Toivottavasti tämäkin hanke
toimii herättäjänä päättäjille, niin että alueille kannustetaan
kestävästi ajattelevia yrittäjiä. Ilman julkista tukea palvelujen
kehitys ei onnistu. Ilman palveluja ei alueilla myöskään tuoteta
taloudellista hyvää, Selby summaa.
METSO –yhteistoimintaverkostoissa sovitetaan yhteen metsien suojelu ja muu käyttö
Suojelualueiden
matkailu- ja virkistyskäyttöön liittyviä palveluelinkeinoja voitaisiin
Selbyn mukaan tarjota monissa tapauksissa uudeksi tulonlähteeksi
paikallisille asukkaille, kun suojeluun varatut alueet poistuvat
alkutuotannosta. METSO –ohjelman yhteistoimintaverkostot ovat hyvä
esimerkki toiminnasta, jossa monia metsiin liittyviä intressejä
sovitetaan yhteen luonnon suojelun ja monimuotoisuuden vaalimisen
kanssa.
Kahdessa METSO –ohjelman yhteistoimintaverkostossa
ajetaan yhtä aikaa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luontomatkailun
asiaa. ’Tahkolta Kinahmin lehtoihin – lehtokeskuksesta vetovoimaa Tahkon
matkailuun’ ja ’ Männikkömetsät ja rantojen raidat’ -hankkeissa
kiinnitetään huomiota luontomatkailun ja virkistystoiminnan lisäämiseen
alueilla. Merkkejä kestävän luontomatkailun kehittämisestä löytyy myös
muualta Suomesta. Esimerkiksi Kolin kansallispuistoon puuhataan kestävän
kehityksen mukaista luontomatkailukeskusta.
- Metsien suojelun
sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia voidaan tarkastella sekä yksilön
että yhteisön tasoilla. Vaikutukset liittyvät suojelun
hyväksyttävyyteen sekä ihmisten metsäkokemuksiin, metsiä koskevaan
paikalliseen tietoon ja oman elämän hallintaan. Suojelun hyväksyttävyys
lisää myös erilaisten intressien huomioimista. METSO -ohjelman
vapaaehtoisuus tukee luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä, Selby varmistaa.
Selbyn
mukaan METSO on vapaaehtoisena suojeluohjelmana toimintatapa, joka voi
samanaikaisesti edistää sosiaalista hyvää ja luonnon kestävää
virkistyskäyttöä. METSO-ohjelmassa metsänomistajat ovat voineet itse
tarjota omistamiaan metsäkohteita suojeluun, määritellä suojeltavan
alueen sekä esittää ehdotuksen korvausten suuruudesta.
Lisätietoja
Tutkija Ashley Selby, Metsäntutkimuslaitos, etunimi.sukunimi@metla.fi, p. 010 211 2228
Linkkejä
TUK –ohjelma
Suojelualueet ja maaseudun elinvoimaisuus –hanke
Metlan METSO-sivut
Tahkolta Kinahmin lehtoihin –yhteistoimintaverkosto
Männikkömetsät ja rantojen raidat –yhteistoimintaverkosto
Tästä takaisin etusivulle
