06.04.2010 | Vapaaehtoisuuden ja vuorovaikutuksen merkitys kasvaa suojelussa

Aarne Reunala

Suomalaisessa luonnonsuojelussa on tapahtunut murros kohti vapaaehtoisempia ja keskustelevampia toimintatapoja. METSO –ohjelma on metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvana suojeluohjelmana yksi tärkeä merkki tästä kehityksestä, kertoo  pitkän uran metsäasioiden parissa tehnyt Aarne Reunala. Hän on jutun ilmestyessä jäänyt maa- ja metsätalousministeriön metsäosaston ylijohtajan paikalta hyvin ansaitulle lomalle, josta jatkuvat eläkepäivät. Reunala kertoo luonnon- ja metsiensuojelun alkaneen maassamme ennen metsätalouden teollistumista. Jo 1800 –luvun lopussa tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld vaati suomalaisen luonnon suojelua. 1920 –luvulla perustettiin ensimmäiset luonnonsuojelualueet valtion ja yksityisille maille, ja 1930 -luvulla ensimmäiset kansallis- ja luonnonpuistot valtion maille.  Nykyistä luonnonsuojelulakia edeltäneeseen, vuonna 1923 voimaantulleeseen lakiin kuului myös vapaaehtoinen yksityisen maan suojelun mahdollisuus.

1950 –luvun jälkeen metsätalouden vahvistuttua suojelun ja sääntelyn tarve on kasvanut. Tänä päivänä metsien käyttöä säätelevät monet lait kuten metsälaki, vesilaki, luonnonsuojelulaki, metsähallituslaki, metsästyslaki, ulkoilulaki ja kestävän metsätalouden rahoituslaki (Kemera). Metsässä liikkumista ja suomalaisten läheistä metsäsuhdetta tukevat perinteiset jokamiehenoikeudet. Lakien lisäksi luonnonsuojelua ovat 1970 –luvulta alkaen ohjanneet erilaiset suojeluohjelmat, kuten soidensuojeluohjelma, lintujensuojeluohjelma ja harjujensuojeluohjelma.

1995 lähtien EU on tuonut metsäsääntelyyn oman lisänsä. Reunala uskoo, että monelle metsänomistajalle on jäänyt kipeänä mieleen Suomen EU –jäsenyyden alussa NATURA 2000 -hanketta toimeenpantaessa tehdyt ratkaisut. Tuolloin omistajien ääni jäi usein vähälle huomiolle, luonnonsuojelu miellettiin helposti pakkokeinoiseksi ja siihen kaivattiin avoimuutta. METSO –ohjelma vastasi Reunalan mukaan tähän tarpeeseen.

Pakkokeinoista vapaaehtoisuuteen

2000-luvun alussa Satakunnassa käynnistyneeseen METSOn pilottivaiheeseen saatiin mukaan poikkeuksellisen laaja toimijajoukko. Reunalan mukaan METSO konkretisoi valtiojohtoisen vapaaehtoisen luonnonsuojelun ja on siten hyvin edistyksellinen luonnonsuojelukeino. Pakkosuojeluun joudutaan edelleen turvautumaan esimerkiksi lajisuojelullisissa kysymyksissä, mutta METSO –ohjelma on synnyttänyt luonnonsuojelukeskusteluun uudenlaisen vapaaehtoisuuden ilmapiirin.

Reunalan mukaan METSO -ohjelma on myös lisännyt kommunikaatiota, vähentänyt ristiriitoja ja lämmittänyt eri toimijoiden välejä monella tasolla. Virkamiehet ovat METSOn myötä omaksuneet uutta, vuorovaikutteisempaa ajattelutapaa, jossa suojelupäätökset tehdään metsänomistajan lähtökohdat ja toiveet huomioonottaen. Virkamies – alamainen suhteesta on tullut enemmänkin kumppanuus- ja keskustelusuhde. METSO on tuonut myönteistä tuulta myös ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön välille, kun suojeluun ja talouteen liittyvät asiat on sovitettu yhteen Kansallisen metsäohjelman ja METSO-ohjelman rinnakkaisessa valmistelussa ja toteutuksessa.

Kun metsäluontoa on perinteisesti suojeltu jättämällä alueita kokonaan talouskäytön ulkopuolelle, tarjoaa METSO uusia lähestymistapoja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Vastakkainasettelu metsien suojelun ja metsätalouden välillä on vähentynyt, sillä METSO –ohjelma ottaa luonnon monimuotoisuuden vaalimisen huomioon paitsi pysyvillä luonnonsuojelualueilla, myös talousmetsissä. Ollaan siis kaukaa viisaita: mitä enemmän kiinnitetään huomiota talousmetsien monimuotoisuuden vaalimiseen, sitä vähemmän alueet tarvitsevat kunnostustöitä ja tiukkaa suojelua jälkikäteen. Kemera –lain mukaan korvattu määräaikainen suojelu on ollut erityisen suosittu keino metsänomistajien keskuudessa, koska se mahdollistaa suojelullisten ja taloudellisten arvojen vaalimisen yhtäaikaisesti.

Tärkeä kommunikaatiota vahvistava seikka METSOssa on Reunalan mukaan myös tutkimuksen keskeinen asema.  Monimuotoisuuden tutkimusta on merkittävästi rahoitettu METSOn valmistelun ja toteutuksen yhteydessä. Tutkimus ilmentää aitoa kiinnostusta ohjelman vaikutuksia kohtaan ja sen avulla suojelukeinoja voidaan kehittää vastaamaan yhä paremmin ekologisia ja sosiaalisia tarpeita.