02.06.2010 | Kirves ja tuli ennallistavat harjujen lajistoa

Rauhoitettu kangasvuokko menestyy avoimella siemenpuualalla.

Harjumetsät eroavat muista siinä, että niiden kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet toistuviin kuloihin ja avoimeen paahteisuuteen. Monet nykymetsistämme harvinaistuneet lajit levisivät jääkauden jälkeen harjuketjuja pitkin maahamme. Kun yhä useammat harjumetsät ovat kasvaneet umpeen, kasvit ja niistä elävät hyönteiset taantuvat. Kulottamalla palautetaan avoimuus ja saadaan palanutta puuta niitä syöville lajeille.

Metsänomistaja ja METLAn vanhempi tutkija Simo Hannelius kertoo omista kulotuksistaan:

- Sain hankittua kauniin metsätilan Taipalsaaren Kyläniemestä nelisen vuotta sitten. Omistajana oli metsäyhtymä, jossa olen toisena osakkaana. Olen seurannut myös METSO-ohjelman valmistelua osin myös sen tutkijana Metlassa. Tila sijaitsee sisemmällä Salpausselällä ja sen rinteet avautuvat lounaaseen Suur-Saimaalle. Paikka sopii hyvin paahderinteeksi ja kulotettavaksi. 

- Harjulla kasvoi uudistuskypsää kaunista männikköä 10 hehtaarin alalla. Suunnittelin sinne hakkuun, jossa rinteiden ala- ja yläosan tasanteisiin jätettiin siemen- ja suojuspuustot. Koko alue muokattiin kevyesti heti hakkuun jälkeen. Päätemoreenina
Salpausselkä näyttää olevan maaperältään varsin viljavaa. Rinteisiin tehtiin viisi pienaukkoa joiden koko vaihteli puolesta hehtaarista yhteen hehtaariin. Tarkoitus oli nämä erikseen kulottaa, ensimmäinen poltettiin toukokuun lopulla 2010.

Tavoitteenamme on yhdistää metsien luonnonmukainen dynamiikka (ekologia) hyvään taloudenpitoon (ekonomia). Harjumetsät sopivat tähän erinomaisesti. Tulot metsätaloudesta ovat tärkeitä, mutta yhtä välttämätöntä on huolehtia metsän uudistamisesta, metsälajien monipuolisuuden säilymisestä ja niiden odotettavista muutoksista, sekä maisemasta niin järven selälle kuin alueella samoilijallekin. Harjualue on jo ehtinyt antaa monipuolista marja- ja sienisatoa kerääjille. Kevään korvasienet ja heinäkuun lopulta alkava mustikka- ja puolukkasato ovat olleet runsaista. Hyväksymme myös sen, että metsäteollisuutemme tarvitsee raaka-aineensa. 

Metsäpalo on uuden metsän alku

Vaikka kulotus poltti osan aukkopaikkojen taimista, arvioin luontaisesti syntyvän uuden taimikon tulevan kasvun korvaavan tappion. Kokemukset metsänhoidollisista kulotuksista
ovat olleet maassamme hyviä. Niiden jälkeen syntyneet männiköt ovat terveitä ja kasvavat hyvin.  

Palon avoimiksi jättävät maat saavat nopeasti uuden kasvipeitteen. Lajit röyhähtävät maavarsista ja siemenpankista. Tulelta jää jäljelle paljon kuolleita, osaksi palaneita ja hiiltyneitä runkoja. Kahdessa vuodessa kasvanut "kuloheinä" edisti hyvin tulen leviämistä maastossa. Puuaines lahoaa vähitellen ja on kääpien ja kovakuoriaisten elinympäristöä. Harjut muodostavat lajistolle elinsijojen ketjun ja suotuisat lisääntymisolosuhteet ja leviämisalueet. Edellytyksenä on, että rinteisiin avataan hakkuilla ja osin kulottamalla määräajoin uusia avoimia paikkoja.   

Kulotuksen taito katoamassa

Olin opiskelijana kulotuksissa mukana 1960-luvun loppupuolella ja myöhemminkin, joten itselleni poltto on tuttu juttu. Nykyisin riskit minimoidaan ja palokuntalaiset otetaan mukaan varmuuden vuoksi. Palokujat ja ruiskutukset jälkisammutuksineen varmistavat onnistumisen, mutta työ kaikkinensa on kallista. Metsänomistajat tuskin itse lähtisivät hankaliin ja kalliisiin töihin. Kustannukset rahoitetaan metsäkeskukselle luonnonhoitoon varatuista määrärahoista. Metsänomistaja saa Kemeran varoista ympäristötukena korvauksen alueen käytöstä ja tästä tehdään sopimus 10 vuodelle.

Mitkä lajit hyötyvät paahderinteistä?

Yksi harjujen kauneimmista kasveista on kangasvuokko. Rauhoitettu laji esiintyy runsaimpana Kaakkois-Suomessa ja kasvaa myös kulotuspaikalla. Valon ja lämmön lisääntyminen siemenpuuhakkuun jälkeen käynnistää kukinnan. Toinen kuivuutta sietävä laji on hietaneilikka. Heinähelteillä se aloittaa kukinnan, kun varjostavaa puustoa on vähennetty. Kangasajuruoho on puolestaan laji, jonka kukat houkuttelevat pölyttäjiä ja pienperhosia. Eräät sinisiipilajit elävät sen varassa ja ovat luonnossamme hyvin harvinaisia. Niitä esiintyy vain muutamilla paikkakunnilla. Näitä lajeja voidaan siirtoistuttaa uusiin kohteisiin ja kulotusalat sopivat tähän hyvin.

Teksti ja kuvat: Simo Hannelius

Kangasajuruohosta (kuvassa) monet perhoset ja pölyttäjät saavat ravintoa.