Pölymetsä-hanke on metsäpölyttäjien asialla

Uutinen 24.6.2021 klo 16.10

Luonnonhoito metsäpölyttäjien tukena (Pölymetsä) -hanke (2021–2022) on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama ja METSO-ohjelmaan kuuluva luonnonhoidon kehittämishanke. Hankkeen päätavoitteena on liittää metsäpölyttäjiä koskeva tieto osaksi metsien monimuotoisuuden edistämistä ja talousmetsien luonnonhoidon toteutusta koskevaa päätöksentekoa. Tämä toteutetaan tietopohjaa parantamalla, viestinnällä, ohjemateriaalia tuottamalla ja kouluttamalla.

Hankkeessa tehdään lajistoselvitys, materiaalipaketti ja viestintäkampanja. Lisäksi laaditaan muutamia lajiesimerkkejä, joiden kautta avataan lajien elinympäristövaatimuksia ja lajeja hyödyttäviä metsän- ja luonnonhoidon ratkaisuja.

Pölymetsän projektiryhmä, asiantuntijat ja yksi luontotoimittaja kokoontuivat 4.6.2021 Hyria Opiston metsään Hyvinkäälle. Mukaan lähti myös pari kouluttajaa Hyrialta. Tarkoitus oli tutustua erilaisiin talousmetsäympäristöihin ja keskustella pölyttäjiin liittyvistä kysymyksistä. Aihe on uusi ja tästä syystä alan asiantuntijat ovat erityisen tärkeässä roolissa hankkeen tietopohjan parantamisessa.

Kevätlinnunherne kukassa
Kevätlinnunherne lehtomaisen metsän reunalla hyötyy kimalaispölyttäjistä. © Sara Turunen

Lahopuut tarjoavat suojaa pölyttäjille

Retkellä puhuttiin paljon lahopuiden tärkeydestä. Pölyttäjät tekevät pesiään ja suojapaikkoja usein koloihin ja tähän tarkoitukseen soveltuu mainiosti lahopuu. Metsäautoteiden ja reuna-alueiden maalahopuut ovat sijainniltaan hyviä pölyttäjien näkökulmasta. Useat pölyttäjät suosivat myös valoisilla ja lämpimillä alueilla olevia kelopuita. Lisäksi luonnollisesti syntyneet latvasta katkenneet pökkelöt ja ihmisen tekemät tekopökkelöt tarjoavat otollisia pesintäpaikkoja pölyttäjille. Pölyttäjiä samoin kuin monimuotoisuutta ajatellen kannattaa säästää lahoavaa ja onttoa puuta eri puolille talousmetsää.

Lahopuu on tärkeää pölyttäjille
Avonaisemmalle ja näin ollen valoisammalle ja lämpimämmälle metsäalueelle säästetyt kelopuut ja muut lahopuut tarjoavat hyviä pesintäpaikkoja pölyttäjille. Asiantuntijat asiasta hyvin yksimielisiä. © Sara Turunen

Metsäkasveja ja -ympäristöjä pölyttäjien tarpeisiin

Alueiden avoimuus ja lämpö ovat avainasemassa suurimmalle osalle pölyttäjistä. Metsäteiden reunat tarjoavat hyviä paahteisia alueita pölyttäjille ja kukkiville kasveille. Myös avohakkuilla esiintyy lajistoa, josta pölyttäjät pitävät. Hakkuualueiden valoisuus ja lämpö houkuttelevat pölyttäjiä, kuten mehiläisiä, kimalaisia ja perhosia. Asiantuntijoiden mukaan aukon ei tarvitse olla kovin suuri, jotta lämpötila nousee ja alue tarjoaa otolliset olosuhteet. Maanmuokkauksen määrällä on vaikutusta. Monelle pölyttäjälle varpukasvillisuutta säästävä muokkaus nähtiin hyödyllisenä. Toisaalta pölyttäjissä on maaonkaloissa pesiviä lajeja, jotka tarvitsevat paljasta maanpintaa ja hyötyvät näin ollen rikkoutuneesta maapinnasta ja hiekkakuopista.

Asiantuntijoiden kanssa pohdittiin listaa tärkeimmistä metsäkasveista. Mainintoja saivat ainakin raita, pihlaja, kanerva, vadelma, mustikka, puolukka, maitohorsma, paatsama, maitikka ja kultapiisku. Yleisesti pölyttäjiä hyödyttää mesikasvit, kukkivat puut ja lehtipuusekoitus.

Metsätien reunoilta löydettiin runsaasti pölyttäjille mieluista kasvillisuutta.
Metsätien reunoilta löydettiin runsaasti pölyttäjille mieluista kasvillisuutta kuten mesikasveja ja lehtipuita. © Sara Turunen

Erilaiset talousmetsäympäristöt

Talousmetsäympäristön monipuolisuus palvelee parhaiten erilaisia pölyttäjiä. Siinä missä toinen pölyttäjälaji viihtyvät lämpimässä ja valoisassa, toinen taas nauttii viileämmästä ja kosteammasta ympäristöstä. Monimuotoisuuden tavoitteluun tarvitaan monimuotoiset keinot.

Hakkuuaukealla pohdittiin erilaisten hakkuualojen merkitystä pölyttjille.
Hakkuuaukealla pohdittiin, mitä asioita on hyvä ottaa huomioon hakkuita tehdessä. Hakkuuaukean koolla, maanmuokkauksen voimakkuudella ja säästetyllä kasvillisuudella on merkitystä. © Sara Turunen

Lajistoselvitys ja esimerkkilajit

Pölyttäjä haavissa
Retken aikana päästiin ihastelemaan pölyttäjiä hyvin läheltä. Kuvassa Juho Paukkunen. © Sara Turunen

Samaisella alueella tehdään parhaillaan lajistoselvitystä, jonka tavoitteena on vertailla pölyttäjäryhmien lajistokoostumusta sekä laji- ja yksilörunsauksien vaihtelua neljällä tutkimusalueella. Tulosten pohjalta tehdään metsäpölyttäjistä muutamia lajiesimerkkejä, joiden kautta avataan lajien elinympäristövaatimuksia ja lajeja hyödyttäviä metsän- ja luonnonhoidon ratkaisuja.

Lisätietoa Pölymetsä-hankkeesta (tapio.fi)

Retkelle osallistuivat tutkija Janne Heliölä, SYKE, johtava asiantuntija Lauri Saaristo ja asiantuntija Sara Turunen, Tapio Oy, museomestari Juho Paukkunen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, eläintieteen dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Eeva-Liisa Korpela, Suomen Mehiläishoitajain Liitto, kouluttaja Heikki Kiuru ja kouluttaja Mari Mäki-Kahma-Lahti, Hyria, johtava asiantuntija Timo Lehesvirta, Sitra, sekä luontotoimittaja Joel Ahola, Retkeilymedia.

Teksti: asiantuntija Sara Turunen, Tapio Oy


  • Tulosta sivu