Yhteistoiminnalla potkua luonnonhoitoon – paahdeympäristöjen hoitosuunnittelua Kiikalan lentokentällä

Uutinen 1.6.2021 klo 9.26

Salon ja Someron alueella sijaitseva Hyyppäränharju on Kolmannen Salpausselän reunamuodostuma ja tärkeä paahdeympäristökeskittymä. Hyyppäränharjulla paahdeympäristöjen arvolajiston esiintyminen on nykyisellään keskittynyt ihmisen eri tavoin muokkaamiin ympäristöihin, kuten teiden penkereille, maa-ainesten ottopaikoille ja Kiikalan lentokentän alueelle. Hyyppäränharjulle sijoittuvassa METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa laaditaan alue-ekologinen luonnonhoidon yleissuunnitelma, jossa paahdeympäristöjä, kuten muitakin luontotyyppejä, tarkastellaan ekologisena kokonaisuutena.

Osana Valonian koordinoimaa METSO-hanketta järjestettiin yhteinen maastokatselmus Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen, Metsäkeskuksen ja Salon kaupungin kanssa. Maastokatselmuksella tarkasteltiin etenkin lentokentän alueen nykytilaa ja mahdollisia hoitotoimenpiteitä. Lentokentän alue on valtion omistuksessa ja aluetta hallinnoi Metsähallituksen Metsätalous Oy.

Merkittävä paahdeympäristö

Hyyppäränharjulla on huomattava määrä harjuselänteitä, suppia ja jyrkkiä harjurinteitä, joilla esiintyy runsaasti uhanalaisia ja edustavaa paahdelajistoa, kuten kangasajuruoho, hietaneilikka, idänkeulankärki ja kissankäpälä. Vuosina 2005–2006 toteutetun perhosselvityksen mukaan alueella esiintyy neljä erityisesti suojeltavaa, kolme muuta uhanalaista ja viisi silmälläpidettävää perhoslajia. Lintulajistoon kuuluvat muun muassa silmälläpidettävä kangaskiuru, erittäin uhanalainen huuhkaja, vaarantunut töyhtötiainen ja kehrääjä (EU:n lintudirektiivin laji). Hyyppäränharju on vielä 1950–60-luvuilla ollut myös harjusinisiiven esiintymisaluetta, mutta sittemmin laji on hävinnyt alueelta. Harjusinisiipi esiintyy Suomessa enää vain Säkylänharjulla.

Kissankäpälä
Kissankäpälää Kiikalan lentokentällä. © Janne Tolonen

Kiikalan lentokenttä lähiympäristöineen on Hyyppäränharjun tärkein ja laajin paahdeympäristökokonaisuus. Lentokentän ympäristöä pidetään avoimena ja alueella liikkuminen synnyttää hiekka- ja sorapintaisen maanpinnan kulumisen myötä paahdelajistolle suotuisaa avointa elinympäristöä. Osaltaan myös laajalle ja avonaiselle alueelle puhaltavat tuulet aiheuttavat omanlaistaan häiriötä maanpinnalle. Vaikka tasainen lentokenttäalue poikkeaakin luontaisista, suojaisista paahdeympäristöistä, luovat laaja, avoin hiekka- ja sorapintainen alue sekä matala ja laikuittainen kasvillisuus soveliaan elinympäristön monelle paahdelajille. Lentokentällä kasvaa runsaasti muun muassa kangasajuruohoa ja kissankäpälää, jotka ovat useille paahdeympäristöhyönteisille tärkeitä isäntäkasveja.

Luontaisten häiriötekijöiden, kuten metsäpalojen, vähentyminen on syynä paahdeympäristöjen ja paahdelajien taantumiseen. Toisaalta myös muunlaiset häiriöt, kuten maapinnan kuluminen ja avoimen maan paljastuminen, vähentävät paahdealueiden umpeenkasvua ja edistävät paahdelajiston säilymistä. Tästä syystä monet ihmistoiminnan seurauksena syntyneet ns. uusympäristöt, kuten tienpientareet ja maa-ainesten ottoalueet, ovat muodostuneet tärkeiksi luontaisia paahdealueita korvaaviksi elinympäristöiksi.

Hyyppäränharjun alueen luonnonhoidon suunnittelussa hoitotoimien yhtenä tavoitteena on luoda paahdeympäristöjen jatkumo, joka mahdollistaa paahdelajien luontaisen liikkumisen ja leviämisen alueella sekä mahdollistaa lajien leviämistä ja populaatioiden sekoittumista muiden lähialueiden paahdeympäristöjen välillä.

Suunnittelu alkuun: raivausta, kulutusta ja lajien siirtoistutuksia

Yhteisellä maastokatselmuksella huomattiin jo nopealla tarkastelulla, että lentokentän reuna-alueilta olisi mahdollista helposti ja kustannustehokkaasti raivata ja luoda näin lisää paahdealueita. Osa reuna-alueista on taimettunut voimakkaasti ja hiekan päälle on jo muodostunut ohut kunttakerros. Poistamalla puustoa ja kunttakerrosta voidaan lisätä hiekka- ja sorapintaa ja paahdelajistolle soveltuvaa elinympäristöä. Osaa lentokentän alueesta voisi myös hoitaa kulotuksin.

 

Kiikalan lentokentän reuna-alueiden raivaamisella ja kunttakerroksen poistamisella saadaan helposti lisättyä elinympäristöjä paahdelajistolle.
Kiikalan lentokentän reuna-alueiden raivaamisella ja kunttakerroksen poistamisella saadaan helposti lisättyä elinympäristöjä paahdelajistolle. © Janne Tolonen

 Keskusteluissa pohdittiin myös, voitaisiinko lentokentän ja lähiympäristön käytössä huomioida paremmin paahdelajiston vaatimukset. Alue on myös puolustusvoimien käytössä, mikä lisää alueen kulutusta ja häiriötä maanpinnalle. Pelkästään ohjaamalla liikkumista satunnaisemmaksi eri puolille aluetta ja välttämällä tieurien käyttöä saataisiin lisättyä satunnaishäiriöitä maanpinnalle. Lentokentän alueella on järjestetty myös tapahtumia, joista aiheutuvaa kulumista voitaisiin hyödyntää paahdeympäristön hoidossa. Jatkossa kentän alueen asfaltointia olisi syytä välttää, jotta mahdollisimman laaja alue pysyy sora- ja hiekkapohjaisena.

Paahelajistoa Kiikalan lentokentällä
Paahdeympäristölajisto viihtyy Kiikalan lentokentän avoimilla alueilla. Asfaltoidun alueen reunoilla viihtyy muun muassa kuvassa kukkiva kissankäpälä ja kangasajuruoho. © Janne Tolonen

Hoidetuille alueille on mahdollista siirtää uhanalaisia paahdelajeja lajipankista, jollainen on perustettu aiemmin Hyyppäränharjun Saint-Gobain Weberin maa-ainesottoalueelle sorakuopan maisemoinnin yhteydessä. Esimerkiksi uhanalaista hietaneilikkaa on mahdollista siirtää soveltuville kasvupaikoille ja näin turvata lajin esiintymistä ja leviämistä alueella. Uhanalaisten lajien siirrosta on sovittava maanomistajien kanssa ja hankittava luvat toteutukselle ennen siirtoa.

Tarvetta laji- ja luontoselvitysten päivittämiselle

Maastokäynnillä todettiin, että osa Hyyppärän alueella tehdyistä lajiselvityksistä on jo melko vanhoja. Uhanalaislajiston tilassa voi tapahtua nopeita muutoksia, joten selvityksiä olisi syytä päivittää. Toukokuun lopulle sovittiinkin jo perhosasiantuntijoiden kanssa seuraava maastokäynti, jolloin tehdään tarkempi suunnitelma kiireellisimmistä perhoskartoituksista. Hyyppärän alueen luontotyyppien inventointeja on tehty Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Metsähallituksen toimesta jo viime kenttäkaudella ja inventointeja jatketaan tänä kesänä.

Hoitotoimia toteutetaan – yksityismaat mukaan luonnonhoitoon

Viime vuosina Hyyppäränharjun paahdeympäristöjen hoitotoimia on toteutettu harjualueen tieverkoston ylläpidon yhteydessä. ELY-keskuksen tieurakoissa huomioidaan Hyyppäränharjun tienvarsien uhanalaista paahdeympäristölajistoa laajennetuin niittomurskaustoimin. Lisäksi vieraslaji jättilupiinia pyritään kitkemään tiealueelta ja ottamaan jatkossa paremmin huomioon ympäristöluvissa.

Valtion omistamien alueiden lisäksi on tärkeää, että paahdeympäristöjä hoidetaan ja huomioidaan myös laajemmin Hyyppäränharjun alueella. Suomen Metsäkeskus etsii parhaillaan Hyyppäränharjun alueelta yksityismetsiä, jotka soveltuisivat paahdeympäristöjen luonnonhoitohankkeeksi. Soveltuvan kohteen löytyessä metsänomistajiin otetaan yhteyttä ja keskustellaan mahdollisten hoitotoimien toteutuksesta. Jos metsänomistajat kiinnostuvat hankkeesta, luonnonhoitohanke toteutetaan Kemera-luonnonhoitohankehaun kautta.

Harjujen paahdeympäristöt, joilla esiintyy paahdeympäristöille ominaisia kasveja ja erityisiä paahdeympäristön lajeja, voidaan suojella METSO-ohjelmalla. Myös lajistoltaan osin heikentyneet ja osittain umpeenkasvaneet, entiset edustavat paahdeympäristöt ja korvaavat elinympäristöt, voivat olla METSO-kelpoisia, mikäli ne ovat kuitenkin lajistoltaan monipuolisia, niillä esiintyy uhanalaisia lajeja tai ne kytkeytyvät arvokkaisiin alueisiin. Metsänomistajille METSO-suojelusta maksetaan rahallinen korvaus, pysyvässä rauhoituksessa puuston arvo verovapaana. 

Lisätietoja paahdeympäristöistä:

Lisätietoja Hyyppäränharjun METSO-yhteistoimintaverkostosta:

Janne Tolonen, vesiasiantuntija Valonia, etunimi.sukunimi@valonia.fi, p. 050 518 7755

Iiro Ikonen, ylitarkastaja Varsinais-Suomen ELY-keskus,  etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi, p.040 825 6610

 

Teksti: vesiasiantuntija Janne Tolonen, Valonia


  • Tulosta sivu